Maija Mäkinen:

12-vuotias erinom. kunn. esitetty veteraani. Oikeat mittasuhteet ja sukupuol. Vielä hyvä ylälinja. Kaunis pää, hyvä kaula ja eturinta. Hyvä runko, hyvät kulm., vahvat reidet, karkea karva, hyvä luusto ja käpälät.
Liikkuu hyvin. Hyvä käytös.
Onnittelut erinom. veteraaninartusta.
VET ERI1, PN-1, ROP, ROP-vet.

Sasu on siis virallisesti Zaijas Cindy Crawford.

Niin justiinsa.

Ja sitten päivän polttaviin kysymyksiin vastauksia.

Ei, Sasu ei kertaakaan löytänyt ruokaa. Eikun kerran. Se naposteli pohjan kautta namipussukasta kaikki namit. Mutta oikeastaanhan se ei ole ruokaa.

Ja juu, (myhäilyä) kyllä sitä löytyi, kultaa...

Kyllä. Pari kolme kuvaa on vielä julkaisematta. Kamerasta löytyi noin 450. Joista aika monessa on koira.

Se on ihan puppua.
Mekin notkuttiin siellä viime tippaan, lähdettin vasta kun oli ihan pakko, eikä mitään huomattu.

Ihme rajotuksia siellä kyllä oli.

Meillä kun oli pulkkakin jo katsottuna...

Sasu voitti Poron sieltä näytelmistä. (Cacibbia se ei voittanut, tuo on Nutun Poro ja Cacibbi. Ihme rajoitus sekin, ettei veteraaniluokasta voi voittaa cacibbia. Ikärasismia sanon minä! Tai niin no toisaalta Sasulla ei olisi ollut cacibille mitään käyttöä.)

Ja tavallaan Mesekin voitti poron.
Jos Sasulla on reisissä kinkut, niin Mesellä on kyllä jotkin jouset. "Ei se sinne hypp..." ja siellä se oli.

Maisemat nyt oli mitä oli. Ei oikein jaksanut edes katsella.

Tämä hulluus se vielä puuttuikin. No, nyt on sekin sitten...

Nyt pitää koittaa päästä taas etelän rytmiin, tänään on heti tottelevaisuutta koiran kanssa -kurssin käytäntöä. Hiphei ja nameja pilkkomaan!

täältä jostain!

Juu, netti pelaa ja kännytkät pirisee, harmillista etten jaksa vieläkään ladata kuvia...

Jotenkin asennoiduin heti lähteissä, että koirien kanssa karvaanarielämä olisi jotenkin hankalaa. Että niitä pitää miettiä joka mutkassa ja juottaa ja kävelyttää ja ne estäisivät minulta monta juttua. Että en pääse kahville joka huoltikselle, ja muuta katastrofaalista.

No joo. Koirat ovat matkanneet mukana joka paikassa, odottaneet autossa, joten olen päässyt kahville ihan tarpeeksi, ja olemme tepasteleet Ruijan polkua ja muita polkuja. Mese on uinut useammassa tunturipurossa, se kun on niin pieni, niin ei tarvitse paljonkaan vettä.   The Sasu on juonut vaan, sehän ei varpaitaan kastele, ellei ole ihan pakko.

Älyttömän hankalaa siis on ollut. Luonnollinen ruokakin loppui. Joko laskin väärin, tai sitten tämä ilma vaan kuluttaa enemmän - juurikin nykäisin itse puolikkaan perhepitsan jälkeen lausumani "tänään en kyllä jaksa syödä enää mitään" lautasellisen perunoita, kuppisoosia (Katille Askeesiin kiitos reseptistä!) ja jonkin lihaköntin ihan reippasti tuulensuojaan - mutta onneksi napapiirin pohjoisellakin puolella luonnollinen ruokinta onnistuu, sielläkin myydään lihaa kaupassa!

Poroja koirat ovat ihmetelleet hiljaa, ihmisiä vielä hiljempaa, The Sasu on taas relannut täysillä ja leikkinyt neviksen kanssa.
Pikku-pikku vaellukset ovat olleet aivan fantastisia. Koirien kanssa on ollut "pakko" lähteä vähän tepastelemaan ympäriinsä, eikä jäädä tönöttämään nuotiolle ihmettelemään lohen loimutusta. Pohkeissa tuntuu, että ihan tasamaata ei olla tallattu, on vähän kiivetty ylösalas ja tehty mutkaa.

Kertakaikkisen ihanaa siis, luulen että koirat ovat myös nauttineet lomasta. Eikä The Sasu ole närissyt kertaakaan, reippaasti se loikkaa häkkiin matkaamaan, ja uteliaana aina kurkistelee, että missäs nyt ollaan.

Huomenna ollaan ehkä kotona...

Sasu tuli, näki ja... VOITTI!

Ihan epätodellinen olo kaiken kaikkiaan, ihan kuin ei oltaisi oikeasti oltu edes näytelmissä. Vaikka raahattiin telttaa, tuolia, kassia ja pussia.

Sasu Susette oli hyvässä iskussa, ja nappasi ROP-veteraanin lisäksi ROPin. Pöydällä tuomari sanoi harjoitusarvostelijalle, että "koita mitkä kinkut" ja piteli Sasun reisiä.

Sydän käpyseni jaksoi seistä ja ravata ja säihkyä, kehä toisensa jälkeen ja väliajat nukkui häkissä.

Mese-parka oli EH2, muuten kaikki kohdallaan, mutta tällä kertaa kaksi hammasta oli alapurennassa.

Juhannusaatto meni siirtyessä pohjoiseen, ja askeesissa, mikä oli aivan mahtava elämys. Kiitos tuhannesti!

Handskesiin terkkuja, että Masan tuliaiset on nyt Sasulla koekäytössä... voi olla, että Sasun tarkastuksen jälkeen, siitä ei ole Masalle mitään iloa, mutta meillä on huisin hauskaa, kun koirat riepovat ja tappavat Masan tuliaista.

Olisi voinut ehkä ladata myös kuvia, mutta jotenkin täällä Saariselällä tämä yötön yö ja retki tunturiin nyt kiinnostavampi vaihtoehto.

Tämä on ihan älyttömän luksusta... mmm... ja nyt tuonne purolle kastelemaan varpaat.

Sukkaparista saa sitten jokainen mieleistään puuhaa...
Mese ja Ii koittaa kestääkö, ja kestäähän se, koska Mesellä ei ihan vielä ole tarpeeksi massaa.

Sasu miettii mitä ihmeen hauskaa sukan repimisessä mahtaa olla.

Nallenevan edustus starttaa näillä näppäimillä kohti Joulupukin pajaa. Takaisin tullaan kun tullaan, joten Hauskaa Juhannusta kaikille ja jatkoja myös!