Vuosi vaihtui ja raketit paukkui. Mutta tänä vuonna meillä ei koirat siihen reagoineet. Tessahan ei vuosi sitten tainnut enää kuulla niitä.
Ihme juttu, kukaan ei nuorempana reagoinut raketteihin mitenkään, mutta jossain vaiheessa se Tessalla, Sasulla ja Patellakin alkoi. Ja nyt taas Sasu ei piitannut mitään. Uskalsin ottaa likat käymään ulkona yhdeksän aikaan, eikä kumpikaan muuta kuin päätään käänsivät kun räiskähti. No, Ii on ensi vuonna melkein 10, niin ehkä siitä saa lisää aineistoa tähän tutkimukseen.
Pojat eivät kumpikaan piitanneet mitään. Edes tuo jätkänkynttilä ei ihmetyttänyt, vaikka sekin sihisi ja paukkui. Eniten Sisua häiritsi eno-vainajan heijastinpanta. Tässä kun on tuo kilahteleva laatta mikä muistuttaa, että pannalla tässä nyt pentua rääkätään, niin sitä piti rapsuttaa ja tehdä kaikki voimisteluliikkeet, että se lähtisi pois.
Suurin ihmetyksen aihe, myös minulle, on The Sasun The Kiima. Ensinnäkin onko sitä? Ja toiseksi onko siis oikeasti? Tätä on nyt jatkunut ja ollut jatkumatta - Sasu leikkii ja touhuaa ja on pirteä ja iloinen, joten sikseen on kaikki hyvin. Mesekin on melko oma itsensä, mitä nyt flirttailee ja harjoittelee otteita, Iin kanssa. Ii ja Sasu ovat olevinaan The Kiimat, siis molemmat, mikä vaan vahvistaa uuden vuoden lupaustani: ei yhtään narttua enää ikinä tähän taloon. 
Hyvää Uutta Vuotta!
